Plastiikkakirurgia

Recent Posts

Kuka saa keskustella tieteellisestä näytöstä?

Kuka saa keskustella tieteellisestä näytöstä 

Olen viimeisten muutamien vuosien aikana löytänyt itseni ”keskustelemasta” hyvin erilaisten lääketieteellisten ongelmien näytöstä.

Ensin lumekirurgisen FIDELITY-polvitutkimuksemme jälkeen polven tähystyksen näytöstä (http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/668714/Laaketieteellisen+hoidon+pitaa+todistetusti+toimia ja http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/lumeleikkaukset-pelottavat-osaa-ortopedeista-6068820),

sitten BMJ:n Too Much Medicine –analyysimme jälkeen osteoporoosin diagnostiikasta ja hoidosta (http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/osteoporoosin-hoidosta-nousi-keskustelu-tiedeyhteisossa-9996/),

sitten statiinien käytöstä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä (https://www.fincardio.fi/site/assets/files/3382/sa3a_15_luku3.pdf)

ja viimeisimpänä masennuslääkkeiden käytöstä.

Kaikissa näissä tapauksissa olen törmännyt yhteen lujaan juurtuneeseen käsitykseen: kunkin lääketieteellisen ongelman ”sisältöasiantuntijat” kokevat, että hoidon oikeutuksesta ei saa keskustella kukaan muu kuin sellainen henkilö, joka hoitaa ko. potilaita.

Itselleni tämä on vieras ajatus: vähän kuin jääkiekkoihmiset kertoisivat, että ainoastaan he ovat oikeutettuja keskustelemaan siitä, montako jäähallia Suomeen tulisi rakentaa. Toki he ovat asiantuntijoita jääkiekossa, mutta silti koen, että heidän valmiuttaan suhteuttaa oma vakaumuksena (asiantuntijuutensa) muuhun ympäröivään yhteiskuntaan tulee voida kyseenalaistaa.

Tieteellisen keskustelun universaaleihin, filosofian johdantokursseilla saakka opetettaviin sääntöihin kuuluu, että argumentteja ja evidenssiä saa esittää kuka tahansa. Tieteelliseen argumenttiin ei sitä vastoin KOSKAAN tulisi vastata puhumalla argumentin esittäjästä itsestään (“sä sanot noin vain siksi, että sä olet tamperelainen”), vaan pelkästään keskustelemalla itse argumenteista ja niiden perusteista. Joku on joskus jopa todennut, että tällainen henkilöön kajoava (ad hominem) –argumentaatio on vähän kuin tunnustaisi suoraan hävinneensä…

Hämmästyksekseni olen myös joutunut toteamaan, että sisältöasiantuntijoiden argumentaatio on usein, no – luvalla sanoen – omintakeista. Se ei valitettavasti noudata nykylääketieteessä yhteisesti sovittuja pelisääntöä, nk. näyttöön perustuvan lääketieteen perus-dogmeja. Olenpa jopa törmännyt haluttomuuteen keskustella (debatoida) asioista. Mistä se kertoo, jos alan asiantuntija on haluton keskustelemaan oman alansa keskeisimmistä teemoista?

Olen myös törmännyt ilmiöön, jonka ristin ”avoimuusallergiaksi”: haluttomuutta tai jopa suoranaista kieltäytymistä tutkimusnäytön avoimeen jakamiseen. Esimerkiksi suuren eurooppalaisen eturauhassyövän seulontatutkimuksen ERSPC:n johtoryhmä ei vieläkään ole lukuisista julkisista vetoomuksista huolimatta suostunut avaamaan aineistoaan ulkopuolisten tutkijoiden arvioitaviksi, vaikka se olisi tulosten tulkinnan kannalta välttämätöntä, kuten patologian emeritusprofessori Eero Saksela hyvin tilannetta kuvaa (http://blogs.helsinki.fi/med-viikonjuttu/2017/03/27/psa-seulonta-ja-tutkimuksen-avoimuus/). Mistä tämä haluttomuus tieteelliseen avoimuuteen kertoo?

Tuorein esimerkkini avoimuusallergiasta tulee psykiatriasta. Ohessa linkki ajatuksenvaihtoon, joka käytiin Duodecim-lehden sivuilla.

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/8/duo13666

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Peter Gøtzsche, yksi maailman johtavista näyttöön perustuvan lääketieteen asiantuntijoista, tuli Suomeen (myös tänne Töölön sairaalaan) puhumaan siitä, että näyttöön perustuen on syytä kyseenalaistaa psykiatristen lääkehoitojemme oikeutusta. Reagoin siihen, kun Gøtzschen argumentaatio vesitettiin Duodecim-lehdessä kommentein, jotka koin ad hominem –tyylisiksi.

Minut on koulutettu ajattelemaan, että tieteellisen näytön tulee ohjata hoitokäytäntöjä, ei päinvastoin. Ja tämän vuoksi pidän ensiarvoisen tärkeänä, että asenneilmapiirimme tukee avointa ja vapaata tieteellistä keskustelua sen sijaan, että keskustelu pyritään vaientamaan.

Teppo Järvinen

Ortopedian ja traumatologian professori

HUS / TUPLA

Read more

Dear researcher, colleague and collaboration partner!

Dear researcher, colleague and collaboration partner!

Most welcome to the new Web pages of Musculoskeletal and Plastic Surgery Research Center Helsinki (MUPRECH)!

MUPRECH stands for high level research in the field of orthopedic, trauma, hand and plastic surgery performed by surgeons at Helsinki University Central Hospital and Helsinki University.

Read more

  • Erkki Tukiainen

    Erkki Tukiainen

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    Plastiikkakirurgian professori, plastiikkakirurgian ja ortopedian erikoislääkäri

    HYKS:n Pehmytkudossarkoomaryhmä

    Pehmytkudossarkoomien diagnostiikka ja hoito kuuluvat HYKS:n tutkimus- ja erityisvastuualueisiin. Hoidosta vastaa vuonna 1987 perustettu HYKS:n Pehmytkudossarkoomaryhmä. Sarkoomien harvinaisuuden sekä haastavan diagnostiikan ja yksilöllisen hoidon vuoksi potilaiden keskittäminen moniammatilliseen syövänhoitoryhmään on välttämätöntä. HYKS:n sarkoomaryhmän saavuttamien hyvien hoitotulosten vuoksi pehmytkudossarkoomapotilaita lähetetään HYKS:n ryhmän arvioitavaksi ja hoidettavaksi kaikkialta Suomesta.

    Kliinisen potilastyön ohella sarkoomaryhmä osallistuu myös merkittävällä tavalla korkealuokkaiseen tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Klinikoiden välinen jo lähes 30 vuotta kestänyt tiivis yhteistyö on tuottanut maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen materiaalin, jossa kasvainnäytteitä on systemaattisesti otettu talteen kasvainten leikkaushoidon yhteydessä. HYKS:n Pehmytkudossarkoomaryhmään kuuluu tutkijoita tukielin ja plastiikkakirurgian, patologian ja radiologian klinikoista sekä Syöpäkeskuksesta. Ryhmässä työskentelee kirurgeja, onkologeja, patologeja, radiologeja, erikoistuvia lääkäreitä, lääketieteen opiskelijoita sekä sarkoomahoitajia. Ryhmän pitkäjänteinen tutkimus on tuottanut 15 väitöskirjaa ja yli 100 korkealuokkaista tieteellistä julkaisua ulottuen molekyyligeneettisistä muutoksista mikrosiruanalyyseihin sekä sarkoomien tutkimiseen soveltuvien menetelmien kehittämiseen ja hoidon kehittämiseen. HYKS:n Pehmytkudossarkoomaryhmä tekee yhteistyötä Tampereen yliopistollisen sairaalan Sarkoomaryhmän kanssa sekä osana kansainvälisiä tutkimusryhmiä (mm. Scandinavian Sarcoma Group, SSG). 

    Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikön päätutkijana HYKS:n Pehmytkudossarkoomaryhmässä toimii professori Erkki Tukiainen. Tutkimuksen painopistealueina ovat mikrovaskulaariset kielekekorjaukset, rintakehän ja vatsanpeitteiden resektiot ja rekonstruktiot, kirurgisen hoidon tulokset sekä potilaiden hoidon jälkeinen toimintakyky ja terveyteen liittyvä elämänlaatu. Pehmytkudossarkoomaryhmässä on useita tohtorikoulutettavia sekä edistyneitä tutkijoita. Lisäksi ryhmän ohjauksessa voi tehdä syventäviä opintoja. 

    Professori Tukiaisen lisäksi Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikön pehmytkudossarkoomatutkijoita ovat LKT Ian Barner-Rasmussen, LL Jussi Repo ja LL Hanna Ihalainen, sekä väitöskirjatutkijat EL Juho Salo, LL Gilber Kask, LL Pauliina Markkula ja LK Magnus Kjäldman.

    HYKS Desmoidi tutkimusryhmä

    Desmoidit eli syvät fibromatoosit ovat pehmytkudoskasvaimia, jotka muodostuvat lihas-aponeuroosissa. Desmoidit eivät metastasoidu, mutta voivat kasvaa paikallisesti laajaltikin ja tuhota ympäröivää kudosta. Joillakin desmoideilla on todettu olevan myös yhteys perinnölliseen paksusuolen syöpään (FAP=familial adenomatous polyposis), näiden yhteisesiintymistä kutsutaan Gardnerin syndroomaksi. Taudin harvinaisuuden vuoksi tutkimusaineistot ovat jääneet pieniksi, ja suositukset hoitomuodoista ovat ristiriitaisia. Desmoidiryhmä tutkii desmoidituumorien kirurgisia ja onkologisia hoitotuloksia. Lisäksi se yrittää löytää immunohistokemiallisia kasvainmerkkiaineita, jotka voivat auttaa täsmälääkkeiden löytämisessä. Myös taudin ennustetekijöitä pyritään kartoittamaan. Tarkoitus on myös selvittää desmoidien geneettistä koodia. Desmoiditutkimusryhmä on osa HYKS:in pehmytkudossarkoomaryhmää.

    HANNA IHALAINEN, LL, plastiikkakirurgian erikoislääkäri

    TOM BÖHLING, LT, patologian professori

    ERKKI TUKIAINEN, LT, plastiikkakirurgian professori

    CARL BLOMQVIST, LT, onkologian dosentti

    MAIJA TARKKANEN, LT, onkologian dosentti

    KIRSI SANTTI, LL, onkologiaan erikoistuva lääkäri

  • Jyrki Vuola

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    Dosentti, LT, Plastiikkakirurgian erikoislääkäri
    Palo- ja paleltumavammojen tutkimus

    HYKS Palovammakeskuksen tutkimuksen vastuuhenkilönä on os.ylil., dos. Jyrki Vuola. HYKS Palovammakeskus Jorvin os. U2 :lla tekee tutkimustyötä usealla eri haavatutkimuksen sektorilla.

    1) Soluterapia

    Vuosia kestänyt yhteistyö Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan farmakologian osaston dosentti Esko Kankurin tutkimusryhmän kanssa on tuottanut kaksi väitöskirjaa soluterapiasta sekä useita vertaisarvioituja yhteisjulkaisuja.

    Tällä hetkellä tutkimme aktiivisesti autologisten ihosolujen suihkuttamista palovammahaavaan tehostamaan paranemisprosessia. LL Jussi Valtosen väitöskirjatyössä on tarkoitus optimoida keratinosyyttien käyttöä palovammahaavojen umpeutumisessa. Tätä menetelmää käytetään jo kliinisesti yhteistyössä Suomen Veripalvelun soluntuotantolaitoksen kanssa (dos. Matti Korhonen).

    2) Infektio

    BUGSY-tutkimus on Suomen Akatemian rahoittama laaja tutkimuskokonaisuus, jossa kehitetään yhdessä professori Liisa Holmin bioinformatiikan tutkimusryhmän (HY, Bio- ja ympäristötieteiden tiedekunta, Biotieteiden laitos) ja Suomen molekyylilääketieteen instituutin FT, ryhmänjohtaja Matti Kankaisen Bioinformatiikka-ryhmän, Farmakologian osaston (dos. Kankuri) sekä mikrobiologi dos. Pekka Varmasen ryhmän (Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos) kanssa mikrobien tarkennettua ja nopeutettua diagnostiikkaa metagenomiikan ja -metatranskriptomiikan keinoin. Projektin päävastuuhenkilöinä ovat professori Liisa Holm ja dos. Jyrki Vuola sekä FT Matti Kankainen, dos. Esko Kankuri ja dos. Pekka Varmanen.

    3) Kliiniset tutkimukset

    1. Tekoihoja on käytetty jo vuodesta 1996 mutta hyviä kliinisiä tutkimuksia niiden käytöstä on vähän. LL Heli Laguksen väitöskirjatutkimuksessa on Integra-tekoihoa käytetty prospektiivisessa potilasaineistossa ja sen tuloksia on tutkittu monelta kannalta ja osa tuloksista on jo julkaistu. Tutkimusprojekti on osa Tarton yliopiston tohtori Viljar Jaksin ryhmän kanssa tehtävää yhteistyötä.
    2. Munuaisten vajaatoiminta on vaikea palovammoihin liittyvä ongelma. LL Ilmari Rakkolainen tutkii niiden diagnostiikkaa ja esiintyvyyttä palovammapotilailla väitöskirjatyössään, yksi NGAL-diagnostiikkaan liittyvä tutkimus on julkaistu.
    3. Alipaineimu on muuttamassa laajojen palovammojen hoitoa. Tämä on uusi konsepti hyvin laajoissa palovammoissa mutta tieteellinen näyttö sen hyödyistä palovammahoidossa on rajallinen. LL Joonas Kasari on aloittamassa tutkimuskokonaisuutta tästä aiheesta tänä syksynä LT, plast. kir. Maiju Härmän ohjauksessa tutkimuskokonaisuutta tästä aiheesta tänä syksynä.
    4. Dermissiirre on vanha menetelmä, josta LT Andrew Lindford on julkaissut pienen kliinisen sarjan. Tämä on herättänyt laajaa kiinnostusta ja olemme aloittamassa yhdessä Linköpingin Palovammakeskuksen (prof. Folke Sjöberg) ja Birminghamin Palovammakeskuksen (Mr. Naiem Moimen) ja Bergenin Palovammakeskusken (plast.kir. Stian Almeland) kanssa prospektiivisen tutkimuksen.
    5. Paleltumavammoissa on viime aikoina otettu käyttöön trombolyysihoito sekä verenkiertoa parantava lääkitys. Parina vuonna saavutettu lupaavat tulokset Palovammakeskuksessa ovat innostaneet monikeskustutkimukseen, jonka vastuuhenkilö LT Andrew Lindford. Tähän tutkimukseen toivotaan mukaan Palovammakeskukset Ruotsista Upsalasta ja Bergenistä sekä Tampereen ja Oulun plastiikkakirurgian klinikat. Tutkimus on tarkoitus aloittaa tämän talven aikana.
  • Patrik Lassus

    Patrik Lassus

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö osastonlylilääkäri, 
    dosentti, LT, Plastiikkakirurgian erikoislääkäri

    Aloitin tutkimuksen tekemisen Lastentaudeille 90-luvulla ja väittelin sieltä tohtoriksi 2003. Sain kehitysbiologian dosentuurin 2007 ja plastiikkakirurgian dosentuurin 2011. Olen ohjannut yhden väitöskirjan (Joacim Janér, lastentaudit 2009) ja ohjaan tällä hetkellä plastiikkakirurgian klinikassa kolmea väitöskirjaa (Satu Kainulainen, Tommy Wilkman ja Annastiina Husso).

    Plastiikkakirurgian saralla tutkimustyöni kohdistuu kasvojen sekä pään ja kaulan alueen rekonstruktiiviseen kirurgiaan. Työ keskittyy korjaavan kirurgian menetelmien kehittämiseen. Toinen tutkimushaara liittyy kasvonsiirtojen teknisiin ulottuvuuksiin kuten 3D-teknologian hyödyntämiseen. Teen pääasiallisesti yhteistyötä korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan sekä suu- ja leukakirurgian klinikan kanssa.

  • Virve Koljonen

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    Dosentti, LT, Plastiikkakirurgian erikoislääkäri

    Aloitin tutkijan urani tutkimalla harvinaista ihokasvainta, Merkelin solu syöpää. Tällä hetkellä toimin Merkelin solusyöpä tutkimusryhmän apulaisjohtajana. Ryhmämme on tuottanut 4 väitöskirjaa ja 4 syventäviä opintoja. Ryhmämme tutkimustoimintaa luonnehtii parhaiten translationaalinen tutkimus, jossa yhdistämme perustutkimusta kohortti ja epidemiologisiin asetelmiin.

    Perustutkimuksen lisäksi teen kliinistä tutkimusta palovammoista. Tämä tutkimushaara on tuottanut 2 väitöskirjaa. Tutkimusmielenkiintoni palovammoissa on suuntautunut hoidon ja diagnostiikan oikeellisuuteen, potilaiden elämänlaatuun ja palovammoja ennaltaehkäisevään toimintaan.

    Vuosien varrella kiinnostuin immunologiasta ja immuunihäiriöiden vaikutuksesta ensin syövän syntyyn ja sitten myös palovamma tehopotilaiden hoidossa. Tällä hetkellä johdan tutkimuskokonaisuutta, jossa tutkitaan verensiirtoja ja allografti ihoja saaneiden potilaiden immunisoitumista hoitojen seurauksena. Aihe on mielekäs ja ajankohtainen, koska monikudossiirrot, kuten kasvojen siirrot ja raajojen siirrot, tulevat yleistymään plastiikkakirurgialla.

    Omaa uteliaisuuttani ruokkiakseni olen tutkinut plastiikkakirurgisten hoitojen vaikuttavuutta. Harrastuksenani tutkin myyttejä ja kansanuskomuksia tieteellisesti hyväksytyillä tavoilla.

    Motto: Etsitään kysymyksiä joihin ei ole vielä vastauksia.

  • Junnu Leikola

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    Osastonylilääkäri, HYKS Huuli- ja suulakihalkiokeskus
    Dosentti, LT, plastiikkakirurgian ja suu- ja leukakirurgian erikoislääkäri

    Huuli-ja Suulakihalkiokeskus HUSUKEn tutkimustyö perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön ja eri potilasryhmien seurantaan läpi kasvukauden. Halkiohoito on kansallisesti keskitetty Helsinkiin jo vuonna 1948 ja vuodesta 1956 kaikki uudet hoitoon tulevat halkiopotilaat on kerätty kansalliseen Halkiorekisteriin, joka tällä hetkellä käsittää yli 9000 potilasta. Halkiorekisteriin nojaten olemme mm parhaillaan analysoimassa primaari halkiokirurgian ja sekundaaristen luustokorjausten vaikutusta suomalaisten halkiopotilaiden puheeseen. HUSUKE on lisäksi mukana Pohjois-Eurooppalaisessa satunnaistetussa, sokkoutetussa SCANDCLEFT monikeskustutkimusessa, jossa tutkitaan eri leikkaustekniikoiden ja leikkausiän vaikutusta halkiohoidon tuloksiin.

    Kallon- ja kasvojen epämuodostumapotilaiden osalta tutkimme kirurgisen hoidon pitkäaikaisvaikutuksia kallon kasvuun ja aivorakenteisiin sekä toimintaan. Tutkimustyötä tehdään yhteistyössä Radiologian klinikan kanssa. Tutkimushankkeiden päätavoite on selvittää optimaalinen hoito ja hoitoajankohta kallon epämuodostumissa.

  • Anne Saarikko

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    Dosentti, LT, plastiikkakirurgian erikoislääkäri

    Huuli-ja Suulakihalkiokeskus HUSUKEn tutkimustyö perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön ja eri potilasryhmien seurantaan läpi kasvukauden. Halkiohoito on kansallisesti keskitetty Helsinkiin jo vuonna 1948 ja vuodesta 1956 kaikki uudet hoitoon tulevat halkiopotilaat on kerätty kansalliseen Halkiorekisteriin, joka tällä hetkellä käsittää yli 9000 potilasta. Halkiorekisteriin nojaten olemme mm parhaillaan analysoimassa primaari halkiokirurgian ja sekundaaristen luustokorjausten vaikutusta suomalaisten halkiopotilaiden puheeseen. HUSUKE on lisäksi mukana Pohjois-Eurooppalaisessa satunnaistetussa, sokkoutetussa SCANDCLEFT monikeskustutkimusessa, jossa tutkitaan eri leikkaustekniikoiden ja leikkausiän vaikutusta halkiohoidon tuloksiin.

    Kallon- ja kasvojen epämuodostumapotilaiden osalta tutkimme kirurgisen hoidon pitkäaikaisvaikutuksia kallon kasvuun ja aivorakenteisiin sekä toimintaan. Tutkimustyötä tehdään yhteistyössä Radiologian klinikan kanssa. Tutkimushankkeiden päätavoite on selvittää optimaalinen hoito ja hoitoajankohta kallon epämuodostumissa.

  • Susanna Kauhanen

    Susanna Kauhanen

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    LT, Kirurgian- ja Plastiikkakirurgian Erikoislääkäri

    Vapaa rasvansiirto on korjaavassa kirurgiassa monipuolinen työkalu. Susanna Kauhasen tutkimusryhmä on keskittynyt tutkimaan rasvansiirron kliinisiä käyttöaiheita, mm koko rinnan rakentaminen mastektomian jälkeen pelkällä vapaalla rasvansiirrolla sekä rasvansiirron käyttöä haastavissa arvissa ja kiputiloissa. Lisäksi vapaan rasvansiirteen sopeutuminen uuteen ympäristöönsä pitkällä aikavälillä, sekä siirretyn rasvan aineenvaihdunta ovat kiinnostuksen aiheina. Tuleviin projekteihin kuuluu soluavusteinen rasvansiirto vaikeahoitoisiin iskeemisiin ja diabeettisiin haavoihin.

    Research Gate profiili

  • Päivi Merkkola-von Schantz

    Päivi Merkkola-von Schantz

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgia
    LL, Plastiikkakirurgian erikoislääkäri

    Päivi Merkkola-von Schantz tutkii rintojen pienennysleikkauspotilailta löytyviä poikkeavia kudosmuutoksia. Pääkohteena on selvittää, kuinka usein kudosnäytteissä ilmenee ennalta odottamattomia rintasyöpä- tai syövän esiastelöydöksiä tai rintasyöpäriskiä lisääviä muutoksia. Selvitämme myös ennen leikkausta tehtävän kuvantamisen toteutumista, kuvantamisen löydöksiä ja yhteyttä kudosvastauksiin, sekä kuvantamisen mahdollisuutta tunnistaa syöpä- tai riskipotilaita ennen leikkausta. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, että rintojen pienennysleikkaus antaa mahdollisuuden tunnistaa rintasyöpä- ja riskimuutoksia, jotka ilman leikkausresekaatin histopatologista tutkimista jäisivät huomiotta.

  • Arja Heliövaara

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgia
    Ylihammaslääkäri
    Dosentti, HLT, erikoishammaslääkäri

    Tutkimuksia huuli-suulakihalkioista ja kraniosynostooseista. Pääprojektina Scandcleft Randomised Controlled Trials, jonka tarkoituksena on verrata toispuolisen huuli-suulakihalkion primaarileikkauksen pitkäaikaistuloksia kymmenessä Euroopan halkiokeskuksessa. 

  • Sirpa Railavo

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikkö
    HLT, oikomishoidon erikoishammaslääkäri

    Tutkimuksia huuli- ja suulakihalkiopotilailla. Tutkimuksella selvitetään yläleuan kirurgisen siirron ja nenäkorjausleikkausten tuloksia kasvovalokuva- fotogrammetrian ja röntgenkuvatutkimuksena  kefalometrian keinoin.

  • Tuija Ylä-Kotola

    Tuija Ylä-Kotola

    HYKS Tukielin- ja plastiikkakirurgia
    LT, Plastiikkakirurgian erikoislääkäri

    Tuija Ylä-Kotola toimii plastiikkakirurgian erikoislääkärinä HYKSissä kliinisinä vastuualueinaan kasvohermohalvauspotilaiden kirurginen hoito, pään ja kaulan alueen syöpien sekä ihosyöpien hoito sekä rintasyövän jälkeiset korjausleikkaukset. Hän väitteli v 2008 kasvohermohalvauspotilaiden mikroneurovaskulaarisista korjausleikkauksista Helsingin yliopistossa, ja on tämän jälkeen jatkanut tutkimusta sekä kasvohermohalvauksesta että pään ja kaulan alueen syövistä. Hän suoritti rekonstruktiivisen mikrokirugian kliinisen fellowshipin (2009-2010) Toronton yliopistossa Kanadassa, ja tällöin kliinisen työn lisäksi sai osallistua kansainväliseen tutkimustoimintaan.

    Kasvohermohalvauksen kirurginen hoito hyödyntää plastiikkakirurgisia menetelmiä staattisista korjauksista hermosiirteisiin ja dynaamisiin mikroneurovaskulaarisiin siirteisiin. Plastiikkakirurgian yksikköön on keskitetty näiden potilaiden hoito. Tutkimusryhmämme selvittää tämän potilasryhmän hoitotuloksia, kehittää uusia hoitomenetelmiä ja kartoittaa potilaiden elämänlaatua. Olemme suomentaneet FaCE-scale elämänlaatumittarin ja lomakkeen validointi on juuri alkanut.

    Tutkimusryhmämme tekee yhteistyötä Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmän kanssa koskien uuden mittausmenetelmän kehittämistä. Näiden yhteistyökumppaneiden kanssa tutkimme myös lihasstimulaation käyttöä kasvohermohalvauspotilaiden kuntoutuksessa.

    Tutkimusryhmään kuuluvat Tuija Ylä-Kotolan lisäksi plastiikkakirurgian erikoislääkärit dosentti Sinikka Suominen, LL Tiia Pihlamaa ja nuorempina tutkijoina LL Juan Serna Santos ja LL Satu Laine.